kkuus ja to
isaalta ar
ottomat kauhushokit ovat Manaajan voima. Myös henkilöhahmot ovat elokuvassa syvempiä kuin ehkä missään kauhuteoksessa. Eritoten uskossaan horjuva Online isä Karras on kiehtovan moniulotteinen hahmo.Kerronnan verkkainen nerokkuus ja toisaalta arottomat kauhushokit ovat Manaajan voima. Myös henkilöhahmot ovat elokuvassa syvempiä kuin ehkä missään kauhuteoksessa. Eritoten uskossaan horjuva Online isä Karras on kiehtovan moniulotteinen hahmo.
Kauhun perillemenossa on suurena apuna uskomattoman taidokkaat eriko Man tehosteet, joita ei digimiesten 
le juuri tarvinnut parannella. Upea äänisuunnittelu oli myös alkuperäisen Manaaja-n valttikkortti ja se on nyt saanut vielä pienen lisäpiristeen. Hämmentävän hyytävät äänileikkaukset jaäänen käyttö kauhun välittämisessä on kerrassaan ensiluokkaista.
Näyttelijät tekevät työtään antaumuksella. Ellen Burstyn on loistava piinattuna äitinä ja vanhaksi vaariksi jo 70-luvulla maskeerattu Max von Sydow vakuuttaa isä Merrininä. Jason Miller tekee hienon työn myös itsensä kanssa taistelevana isä Karrasina ja nuori Linda Blair muuttaa muotoaan hellyttävästä hyytävään riivattuna Reganina. Tyttöä tosin avusti roolissaan niin ääni- kuin varsinaisetkin sijaisnäyttelijät.
Ohjaaja Friedkin piti myös kuvaustilanteessa huolta, että näyttelijät pääsevät tunnelmaan ja räiskytteli Sight & Soundin mukaan pelottelulaukauksia mukanaan kantamalla käsiaseellaan pakkasen puolelle jäädytetyissä lavasteissa.
Manaaja on siis pitänyt pintansa kirkkaasti maailman parhaana modernina kauhuelokuvana. Samaa hyvän ja pahan henkeä salpaavaa taistelua ei tänä digidoupattujen melskepakettien aikana enää tahdo saada aikaiseksi. Manaajan kerronnasta huokuu lisäksi myös jotain perimmäistä, alkuvoimaista tanssia hyvän ja pahan välillä. Ohjaaja Friedkin onkin sanonut, että Manaajasta saa irti kaiken minkä sitä katsomaan vie mukanaan.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: Sandrew-Metronome